Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin alkuperäinen suunnitelma oli istua oikeutta 25.2-26.2 eli kaksi peräkkäistä päivää. Käsiteltäviä asioita, kun on niin valtavan paljon ja S on alusta asti kieltänyt kaikki tekonsa minua kohtaan. Sensijaan hän on syyttänyt minua valehtelijaksi, että olen kaatunut ja itse satuttanut itseäni. Hänen mielestään haluan...
Kaikki tekstit
Tämä kysymys hyppää kasvojeni eteen aina yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä on rakkaus? Se on jotain, mitä en tiedä, jotain mitä en ole kokenut. Minun rakkauteni on ollut väkivaltaa ja pelkoa. Toki ymmärrän ettei sen sellaista pitäisi olla, mutta sitä se on ollut. Sellaiseen olen syntynyt, sellaiseen kasvanut. Minun onneni on ollut yksikin kivuton...
Syksyllä 2024 määrättiin oikeudenkäyntipäivät. Istunto järjestetään 25.2-26.2.2025 etelä-Savossa, missä suurin osa rikoksista tapahtui. Oulun törkeä pahoinpitely, puukotus ja lukuisat lähestymiskiellon rikkomiset tulee eteen erikseen, joskus tulevaisuudessa.
Minä osallistun helmikuun oikeudenkäynteihin Oulusta käsin videoteitse, mikä on valtava...
Lakimieheni teki Oulun käräjäoikeuteen hakemuksen lähestymiskiellosta. Kiellon syyksi listattiin tutkinnassa olevat monta kymmentä pahoinpitelyä ja laitonta uhkausta. Kieltoon listattiin myös satoja kuvia ja viestejä, mitä olin kevään 2024 aikana saanut ja jotka täyttivät vainoamisen tunnusmerkistön. Olin saanut toistuvasti kuvia puukoista,...
En tiedä mistä sain ajatuksen lopulta soittaa turvakotiin. Tuliko se poliisin kertomasta esitutkintamateriaalista, että minun tappamiseni on S haavelistalla. Vai ystävän ehdotuksesta. Jokatapauksessa olin liukunut koko maailman ulottumattomiin. Ei ollut enää jäljellä, kuin loputtomat pelkotilat. Istuin sillä verisellä sohvalla ja kuuntelin sydän...
Päivä oli normaali talvinen päivä pohjoisessa. Kevät ei vielä tehnyt tuloaan, vaan lumisade ja pakkanen piti kaupunkia otteessaan. S oli luonani, taas. Emme riidelleet eikä mikään ollut huonosti juuri sillä hetkellä. Mikään ei ennustanut tulevaa, mistään ei olisi voinut aavistaa mihin ilta päättyy.
Muutin Ouluun 5.9.2023 mukana muovikassillinen omaisuutta. Olin yksin, olin tyhjän päällä vieraassa kaupungissa. Mutta Oulu näytti voimansa ja lahjoitusten avulla sain vaatteita, sain sisustettua kodin, sain kaiken mitä tarvitsin. Hiljalleen rakastuin uuteen kotikaupunkiini, opin paikat, tiesin mitä tehdä ja miten toimia.
Törkeän pahoinpitelyn jälkeen elokuun lämpimät illat muuttuivat kylmiksi. Ei ollut enää, kuin pimeyttä, kipua ja tuskaa. En uskaltanut nukkua, mutta vielä vähemmän uskalsin olla hereillä. Olin enää elävä kuollut, haamu itsestäni. Olin murskattu, olin hävinnyt maailmasta. Valvoin yöt, en syönyt, en ollut elossa. Ainoa mitä oli jäljellä oli pelko.
13.8.2023. Kumpa olisin sinä aamuna tiennyt missä kunnossa olen illalla. Tai seuraavana aamuna. Kumpa olisin sinä aamuna tiennyt, miten pahasti tulen vammautumaan ja miten lähellä lopullista tuhoa tulen käymään. Kumpa joku olisi kertonut, että veri vuotaa ja se pienikin empatia ja rakkaus mitä S kohtaan tunnen alkaa kuolla. Että entiseen ei olisi...
Yhä kiihtyvämmällä vauhdilla elämä raaistui ja se vähäinenkin tilanteen hallinta katosi. Olin, kuin vuoristoradassa, jonka vaunut eivät koskaan pysähdy, tai avaruusraketissa matkalla tuntemattomaan. Kaikki se pienikin ilo oli kadonnut. Elämä oli enää odottamista. Milloin S suuttuu, kun hengitän liian kovaa. Milloin S lyö, koska makaronilaatikossa...