Kuka? Mitä? ja missä?

Se tapahtui yli neljä vuotta sitten, kun tapasin hänet. Ei, se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Ei, se ei myöskään ollut vaaleanpunaista hattaraa eikä unelmia automatkasta auringonlaskuun. Mitä se oli? Se oli kaveruutta, p ontikanhuuruisia viikonloppuja vailla mitään huolta elämästä. Silti, huolia oli, mutta niistä ei välitetty. Nykyään usein toivon, että voisin palata siihen jou lukuun iltaan vuoteen 2020 ja kääntää tulevaisuuteni suunnan. Että eläisinkin ruusunpunaista unelmaani eikä Mordorin tuskia tapahtuisikaan. Valitettavasti en ole löytänyt aikakonetta...

Kevät 2021 oli suurten murrosten aikaa. Monen syyn takia vaihdoin paikkakuntaa ja päädyin keskisuureen etelä-savolaiseen kaupunkiin. Ei mennyt kauaa, kun S muutti perässäni, lähelle, vaikkakin omaan asuntoon. Uudella kotiseudulla ei ollut ystäviä, ei läheisiä. Mutta hän oli. Aloimme seurustelemaan. Siitä se alkoi, seuraavien vuosien tuska ja maanpäällinen helvetti. Tukeuduin häneen, kuin hukkuvaan vaikka oikeasti olisi pitänyt juosta. Paeta, piiloutua, kadota.

Riitoja oli jo silloin, suhteemme ensimetreillä. Silloin, kun normaalissa suhteessa olisi ihastumisen, ehkä jo rakastumisen ensihuumaa, niin meidän kotona heitettiin astioita  seinään. Anteeksipyyntönä sain seuraavana aamuna kukkasia, jotka jo samana iltana lensi seinään nekin. Matka helvettiin oli alkanut.