Lähestymiskielto

Lakimieheni teki Oulun käräjäoikeuteen hakemuksen lähestymiskiellosta. Kiellon syyksi listattiin tutkinnassa olevat monta kymmentä pahoinpitelyä ja laitonta uhkausta. Kieltoon listattiin myös satoja kuvia ja viestejä, mitä olin kevään 2024 aikana saanut ja jotka täyttivät vainoamisen tunnusmerkistön. Olin saanut toistuvasti kuvia puukoista, aseista, hautakivistä. Viesteissä uhattiin tappaa, ampua haulikolla päähän ja kadottaa ruumiini. Välillä sain vaaleanpunaisia hattaraviestejä, kuinka hän minua rakastaa ja kaipaa. "Anteeksi rakas, en enää koskaan satuta sinua". Niinpä niin. 

Lähestymiskielto-oikeudenkäynti oli 29.4.2024. S ei ollut velvollinen osallistumaan sinne, toki jos olisi halunnut vastustaa kieltoa, hän olisi joutunut tulemaan. Istunto järjestettiin varmuuden vuoksi erityisin turvajärjestelyin, sillä kukaan ei tiennyt tuleeko S paikalle. Menin eri ovesta sisään, kuin mitä kautta normaalisti oikeuteen kuljetaan, minulla oli erillinen, oma odotustila sekä salissa oli paikalla vartijoita. S ei saapunut paikalle.

Istunnossa käytiin jopa melko pikaisestikin läpi parisuhteemme kauhuja, etenkin viime aikojen tapahtumia. Salissa kuunneltiin S minulle lähettämiä ääniviestejä, jotka olivat niin ahdistavia, että kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin. Se, että jouduin kuulemaan hänen äänensä, joka huutaa "tapan sut huora", oli todella vaikeaa. Mutta perääntyä ei voinut, paeta ei voinut. Pidin itseni kasassa, jollain voimalla.

Lähestymiskielto määrättiin laajennettuna eli S ei saa tulla minua 500m lähemmäksi. Ei lähestyä kotiani, ei paikkaa missä tietää minun oleskelevan. Hän ei saa ottaa yhteyttä, ei soittaa, ei viestillä, ei mitään. S ei saa kysellä minusta läheisiltäni, ei millään lailla vainota vaan minut pitää täysin jättää rauhaan. 
Laajennettu lähestymiskielto on vuoden kerrallaan voimassa ja päättyy 28.4.2025 jolloin sitä on mahdollista jatkaa, mikäli on tarvetta.

S on rikkonut lähestymiskieltoa kymmenillä viesteillä ja kuvilla, joista jokaisesta on kirjattu rikosilmoitus. Kiellon rikkominen on yleisen syytteen alainen rikos, toki se vaatii, että ilmoitan niistä ja lähetän kuvakaappaukset. Välillä se on hirvittävän raskasta olla naimisissa poliisin ja rikosilmoitusten kanssa, maailmassa, joka ei tunnu loppuvan. Kun yhden rikosilmoituksen saan tehtyä ja ikäänkuin unohdettua jonnekin takaraivon piiloon odottamaan käsittelyä, onkin äkkiä jo aika tehdä uusi. Olen kokenut epäuskoa, kuin myös epätoivoa. Loppuuko tämä? Koska loppuu ja miten? Tämän hetken ainoa toivonkipinä ja valonsäde tulevaisuuteen, on se, että S tulee joutumaan vankilaan teoistaan. Silloin saan olla rauhassa.
Lopulta.